Koska emme tänä vuonna aikataulusyistä päässeet pohjoiseen vaeltamaan, niin Wolfpack päätti käydä fiilistelemässä Lappia  Napapiirin sankarit 3-leffalla. Kyseessä on Tiina Lymin ohjaama jatko-osa Lappi-komedioille. Ja sehän oikeastaan kertoo juuri meistä: miehet lähtevät etsimään itseään ja elämän tarkoitusta luonnosta

Suomalaiseksi elokuvaksi iso budjetti (1,8 miljoonaa, melkein puolet SESin rahaa) näkyy: hyvä käsikirjoitus, isoja ulkokohtauksia ja komeita maisemia. Näyttelijät hoitivat homman hyvin. Tarinassa oli enemmän tasoja kuin ykkösosassa (emme ole kakkosta nähneet). Tässä ei vain kohellettu läpi road movie`ta. Keski-ikäistyvän miehen ensimmäisen maailman ongelmia kuvattiin oivaltavasti. Tässä toimii taustana päähenkilön yritys henkistyä Coelhon Pyhiinvaellusta pänttäämällä. Tarinan kepeys ei kärsi liian syvistä vesistä, vaan poikamaisuutta pidetään sopivasti yllä. Myös vaimon tarinaa kerrottiin rinnalla sujuvasti, eikä kahden paikan kesken hyppelystä (kaksi leffaa sponsoroivaa hiihtokeskusta) tullut liian sekavaa, vaan kokonaisuus toimi ihan hyvin. Oli naturistivaeltajia, sodanaikaisia kranaatteja, taikasieniä, hyttyset söivät sukukalleuksia – ja paljon miehistä kevyttä kenttäkettuilua.

Hämmästykseksemme Mikon 6 euron crocs-kopiot olivat päässeet yhden päähenkilön jalkineiksi! Olivat aivan prikulleen samat kengät, näkyi yhdessä lähikuvassa selvästi! Ja tätä emme ole maksaneet leffaan Propsit puvustajille aidoista varustevalinnoista!

Vaeltamisen osalta leffa oli aika kevyttä ja varusteet sivuosassa: oltiinhan siinä Pallas-Hetan paljon tallatuilla poluilla. Wolfpack oli kyllä havaitsevinaan erämaan rauhaa etsimään lähteneen päähenkilön ajoittaisessa harmituksessa samaa kuin meillä Sarekissa-16: siellähän oli muitakin!

Pakkaus oli aika autenttisen oloista: päähenkilö levitti tavarat kerralla esille ja pakkasi sitten rinkan. Myös kaasupolttimilla kilpailu vaikutti kovin tutulta toiminnalta. Ja toki Meindlit mainittiin. Bongasimme myös meille tutun Scho-ka-kolan listalta. Tärkeintähän on valmistautuminen ja välineet

Tuotesijoittelu oli välillä kyllä todella silmille tunkevaa, varmasti vähemmäkin suoralla esittelyllä olisi viesti mennyt perille. Käsikirjoittaja Pekko Pesonen kertoo tuskallisesta tekoprosessista Imagessa. Mainio tarina sekin, kannattaa lukaista!

Leffan jälkeen istuimme Kaislaan puimaan elämäntuskaa ja pitihän siinä vähän miettiä tulevia vaellusvaihtoehtoja kartalta: paluu UKK:hon valloittamaan 2015 väliin jäänyt Vongoivanräystäs. Siis Rajajoosepista rajaa seuraillen räystään kautta Tahvolle?